Kulunut kouluvuosi on ollut itselleni todella mielekäs ja antoisa. Aiemmin olen opettanut musiikkia luokanopettajan työn ohella, mutta tänä vuonna olen saanut keskittyä pelkästään musiikintunteihin. Lisäksi työtahtini on ollut sopivan leppoisa, 2 pv viikossa töitä ja muut päivät kotona hoitovapaalla. Valitettavasti näin ei voi loppuikäänsä jatkaa, mutta vielä ensi vuoden yritän "downshiftailla". Tai miten siinä nyt sitten käykin, verkot ovat vesillä niin Turun yliopistoon musiikin aineenopettajaksi pätevöitymään, kuin pariin mielenkiintoiseen sivutoimiseen työpaikkaankin tämän nykyisen lisäksi.
Mikä tärkeintä, tämän vuoden aikana minulle on syntynyt selvä mielipide siitä, että ainakaan lähivuosina en haluaisi palata luokanopettajaksi, vaan haluan nimenomaan työskennellä musiikin tuntiopettajana. Lisäksi minulle on avautunut selkeä kuva siitä, millainen musiikinopetus minulle sopii, ja millaisia musiikintunteja haluan pitää. Eli toisin sanoen olen löytänyt sen "oman juttuni".
Musiikinopetukseni kulmakivet tänä vuonna ovat olleet bändisoitto (ja yhteismusisointi laajemminkin), ukulelet ja musiikkiliikunta. Näitä on veivattu ja pyöritetty niin paljon, että esim. ihan perinteinen laulaminen on jäänyt todella vähälle. Onneksi ukulelen kanssa lauletaan lähes aina. Myös teoriajuttuja on tullut soiton yhteydessä ihan riittävä määrä, ja klassista musiikkia on kuunneltu mm. musiikkiliikunnan yhteydessä.
Miksi bändisoittoa? Tähän kysymykseen kirjoitan perusteellisen vastauksen omasta bändipedagogiikastani vielä jonakin päivänä. Bändisoitto on monipuolista, jokaiselle löytyy sopiva soitin. Eriyttäminen on helppoa. Bändisoittimet motivoivat ja kiinnostavat lapsia. Lähes joka kodista löytyy kitara nurkasta pölyttymästä, nyt ne on kaivettu esiin ja hankittu vielä ukulele kaveriksi. Tunnilla jokainen pääsee osallistumaan. Joskus voi päästä soittamaan koulussa vaikkapa lempibändinsä biisiä. Keskittymiskyky ja yhteenpelaaminen harjaantuvat. Rytmitaju ja korva kehittyvät. Jne jne.
Miksi ukulelet, kanteleen ja nokkahuilun sijasta? Ukuleleista koulukäytössä olen kirjoittanut blogissani jo useaan kertaan, ja nyt, kun koko kevätlukukausi on rämpytetty, olen edelleen tyytyväinen hankintoihini. Jopa ne halpispelit toimivat kivasti, ja sähköukulele vasta mainio onkin!
Miksi musiikkiliikuntaa? Vastaus lienee itsestäänselvä, oppilaat ylös penkeistään ja liikettä niveliin. Motivoivia, klassisia kappaleita taustalle, tai vaikka sirkusmusiikkia. "Pieni liikuntatuokio" eli musiikkiliikuntaa 4 h päivässä tekee erittäin hyvää myös opettajalle!
Innolla odotan jo ensi syksyä. Minulle tulee superkivat yläkoulun valinnaisryhmät, alakoululla jatkuu samat kuviot, ja saan pitkästä aikaa haltuuni jopa pienten ekaluokkalaisten musiikin. Nyt pitää kuitenkin hoitaa tämä kevät vielä alta pois, viikon päästä bändikerhojen konsertti kenraaleineen ja sitten kevätjuhla. Tsemppiä myös kollegoille loppurutistukseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti