sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Pieni ja helppo kaksiääninen laulu jouluevankeliumiin

Tein ensimmäiset kokeiluni youtuben kanssa ja latasin sinne muutaman videon. Tämä on nyt musiikin etäopetusta, 1.-2. luokkien oppilaat voivat treenailla tätä luokanopettajiensa kanssa, kun minä en ole koululla. Lisäksi linkin voi jakaa luokan veräjäsivuilla, jolloin oppilaat voivat harjoitella myös kotona. Inspiraation lauluun sain oman tyttöni musiikkiopiston esityksestä. Sävelmä on ilmeisesti Olin laulukirjasta ja laulu on alunperin nimeltään Pikku kynttilä. Tarkempia tekijätietoja en tähän hätään löytänyt, enkä ole alkuperäistä nuottia nähnytkään, ainoastaan kuunnellut oman tytön laulua. Sanat ovat itse keksimäni.

Esityksen on tarkoitus tulla osaksi jouluevankeliumia joulukirkossa. Laulu kertoo siis enkelistä ja paimenista. Linkin takaa aukeaa neljä videota, eli lauluääni 1 ja lauluääni 2 sekä puheosuus 1 ja puheosuus 2. Kokonaisuus rakentuu niin, että ensin lauletaan, sitten tulee puheosuus ja lopuksi taas lauletaan. Kaksiäänistä laulua on vain parin tahdin verran, suurin osa laulusta on yksiäänistä. Puheosuuksiin liittyy kaksi erilaista kehorytmiä, jotka ekaluokkalainen tyttöni esittää videolla.

Viime tingassa olevat saavat tästä esityksen vielä täksikin jouluksi, meidänkin koulussa treenit alkavat vasta huomenna ja joulujuhla on 18.12. Suunnitelma on se, että ekaluokka opettelee toisen stemman ja kakkoset toisen.

https://www.youtube.com/user/kuuntelutentti/videos

Jos haluat esittää laulun alkuperäisillä sanoilla, se menee seuraavasti:
Tulkaa tänne vaan, kaikki katsomaan, kuinka pikku kynttilämme saadaan loistamaan.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Yhteenvetoa yläkoulun syksystä

Tässä vielä yhteenvetoa 7. ja 8. luokan syksyn ohjelmasta

7. luokat:
-bändisoittoa Nainen tummissa, Zombie, Zen Cafen Aamuisin, erilaisia sointukiertoja, powersointuja, komppeja, näppäilyharjoituksia, tabulatuuriharjoituksia
-Matka rummun luo-rytmiharjoitus, Unkarilainen tanssi nro 5 (Brahms) rytmikävelyharjoitus
-klassista kuuntelua

8. luokka (kahdeksan oppilaan tyttöporukka):
-pianonsoittotreenejä
-laulamista
-bändisoittoa: Laura Jenna Ellinoora, Maailman toisella puolen, PMMP:n Joutsenet, Sannin Me ei olla enää me
-itsenäisyyslauluja ja niiden esittäminen seurakunnan juhlassa
-itse suunniteltu musiikkituokio päiväkotilapsille

-retki Tampereelle katsomaan Addams Family-musikaalia
-esiintyminen koulun joulujuhlassa

Yläkoulun ja lukion bändikerhossa:
-Levoton tuhkimo, Zombie, Viva la Vida, Jos menet pois, Joutsenet, Zen Cafen Aamuisin

Yhteenvetoa syksystä 5.-6. luokat

Tässä syksyn yhteenvetoa isompien alakoululaisten osalta.

5. luokka:

-urheilulauluja Kunnaksen Suuren urheilukirjan kanssa
-kitaran osat
-klassista kuuntelua ja orkesterisoitinten opiskelua
-Kiviset ja Soraset, Sudet, Ukkosmyrsky, Uusi tanssi, Menolippu, Katso kenguru loikkaa, Muumit, Final Countdown
-Matka rummun luo-rytmiharjoitus
-rytmisoitinharjoituksia
-Peas Porridge-taputusharjoitus
-Unkarilainen tanssi nro 5 rytmikävelyharjoituksena
-kehorytmejä
-rentoutusmusiikkia
-joululauluja: Ilouutinen, Joulutervehdys pohjolasta (Feliz Navidad), Walking in the Air

5. luokan  bändikerhossa:
-biiseinä Merirosvolaulu, Nainen tummissa, Hepokatti, Uusi tanssi (Locomotion), Valaskala
-sointuina Em, Am, D, A7,  kolmen kielen sointuina G, C, G7, Hm
-tabulatuuriharjoituksia

6. luokka:
-Missä muruseni on, Bensaa suonissa, Walking in the Air, Lähdetään tänään, Final Countdown, Menolippu, Muumit, In Dreams, Rakkikoira, Katso kenguru loikkaa, In Dreams,
-bändisoittoa: Nainen tummissa, Merirosvolaulu, Levoton tuhkimo,
-bassotreeniä sähköbassolla ja kitaroilla: Metallican Nothing Else Matters
 -Matka rummun luo-rytmiharjoitus
-rytmisoitinharjoituksia
-Peas Porridge-taputusharjoitus
-Unkarilainen tanssi nro 5 rytmikävelyharjoituksena
-kehorytmejä

6. luokan bändikerhossa (12 tytön oikein taitava tyttöbändi)
-Ajetaan tandemilla powersoinnuilla
-Kate Perryn Hot'n Cold
-Maa on niin kaunis kitaranäppäilynä

Yhteenveto syksystä 3. ja 4. luokat

Minulla on jäljellä tämän vuoden puolella enää 5 työpäivää. Syksy on mennyt yhdessä hujauksessa, vaikkakin tuntuu, ettei tuo 1 viikkotunti per luokka riitä oikein mihinkään (8. luokan valinnaisilla toki on 2 vkt). Tässä kuitenkin vähän yhteenvetoa, mitä syksyn aikana on kunkin luokan kanssa tehty:

2. luokka:
-englanninkielisiä lastenlauluja
-urheiluaiheisia lauluja Mauri Kunnaksen Suuren urheilukirjan kanssa
-Rölli-lauluja
-Skidimadinke, A ram sam sam, Vanhoja poikia viiksekkäitä, Minun ystäväni, Ukkosmyrsky,
-Matka rummun luo-rytmiharjoitus
-eläinlauluja
-Pikkuiset kultakalat kehorytmeillä
-Peas porridge taputusleikkinä
-liikunta- ja rytmiharjoituksia Unkarilaisen tanssin nro 5 tahdissa (Brahms)
-joululaulut: Jouluillan aakkoset, Jouluterveiset pohjolasta, Pieni liekki, Ilouutinen, Petteri Punakuono

3. luokka:
-hyvin pitkälti samaa ohjelmaa kuin tokaluokalla, lisäksi:
-Kiviset ja Soraset, Mikki Hiiri merihädässä, Kuningaskobra, Aaveratsastajat, Sudet, On ihmeitä niin paljon, Menolippu, Uusi tanssi

4. luokka:
-paljon samaa kuin pienemmillä, lisäksi:
-kitaran osat
-rytmisoittimilla perussyke-, kaiku- ja soolo-tuttiharjoituksia

4. luokan bändikerhossa:
-alkeet kitarasta, bassosta, kosketinsoittimista, rummuista ja mikkilaulusta
-sointuina Em, Am, D, helppo G, A7, helppo Hm, helppo C, helppo G7
-biiseinä Merirosvolaulu, Nainen tummissa, Kanoottilaulu, Hepokatti, Pieni liekki, Valaskala
-tabulatuurin lukemista

3.-6. luokkien joulujuhlakuorossa:
Jouluyön hymni, Ilouutinen, Tähtönen taivahan, Jouluterveiset pohjolasta, Tulkoon Joulu


lauantai 30. marraskuuta 2013

Ukulelepikkujouluissa


Kuvassa Rockwayn ukuleleopet ja ranskalainen ukuleletaituri Yan Yalego. Kuvan otti Jouni Kaipainen.

Enpä muista muualla nähneeni keikkayleisöä, joka ei malta olla rämpyttämättä omia soittimiaan keikan aikana. Innokas yleisö ja mielenkiintoiset esiintyjät nähtiin ukuleleharrastajien pikkujouluissa Helsingissä Bar Mendocinossa torstai-iltana. Tilaisuuden järjesti Finnish Ukulele Network ry eli FUN. Pääesiintyjä oli ranskalainen Yan Yalego. Lisäksi kuulimme suomalaista upouutta bändiä nimeltä Into Ensemble. Loppuillasta lavalle sai astua kuka tahansa open stage-tyylillä.

Itse olin paikalla osittain työn merkeissä mainostamassa Rockway.fi-sivuston uusia ukulelekursseja. Oli mukavaa tavata muita ukulelen ystäviä. Yleisö oli kovin miehistä joukkoa, mutta onneksi muutamia naisiakin mahtui porukkaan.

FUN:sta sen verran, että yhdistyksen tavoitteena on edistää ukulelekulttuuria, ja erityisesti tukea kouluja ukulelejen käytössä koulusoittimina. Yhdistyksen puuhamiehenä toimii Juha Väänänen, varsinainen ukulele-guru, joka on myös Rockwaylla ukuleleopettajana.

Haastattelin Yan Yalegoa, joka onneksi puhui erinomaisen hyvää englantia ollakseen ranskalainen. Hän vieraili Suomessa toista kertaa, edellinen kerta oli 5 vuotta sitten. Ukulelea hän on soittanut kitaristitaustalla yli 20 vuotta. Aiemmin hän piti ukulelea vain leluna, johon hän ei koskenutkaan, vaan piti sitä seinällä koristeena. Reilu kymmenisen vuotta sitten hän retkeili USA:ssa, ja otti retkeillessään ukulelen käyttöön. Siitä alkoi tie ukuleletaituriksi.

Yalego esiintyi ukulelebanjon kanssa, joka näyttikin erikoiselta soittimelta (näkyy kuvassa). Lisäksi hänellä oli kazoopilli. Hän kertoi pillin olevan "fake trumpet", perinteinen jazzsoitin 20-luvulta. Soiton lisäksi hän lauloi upeasti. Hänen kappaleensa olivat enimmäkseen jazztyylisiä coverbiisejä. Hänellä on muutama omakin kappale, mutta hän ei kuulemma esitä niitä juurikaan, koska on olemassa niin paljon muita kappaleita, joita hän haluaa soittaa. Hän on kuitenkin tehnyt omaa musiikkia esimerkiksi elokuviin. Yalegon mielestä ukulelen soitto on hauskaa, koska soittaessa ei tarvitse tehdä liikaa työtä.

Lämppärinä toiminut Into Ensemble on viisihenkinen orkesteri. Instrumentteina olivat cajon-rumpu, kontrabasso, kitara ja ukulele. Lisäksi yhtyeeseen kuului kaunisääninen naislaulaja Anna. Jazz-henkinen ohjelmisto oli kovasti mieleeni, siihen kuuluivat mm. kappaleet Ranskalaiset korot, Fever, Lounatuulen laulu ja My Favourite Things. Tykästyin erityisesti cajon-rumpuun, jonka hankkiminen on minulla edelleen harkinnassa. Siihen oli kiinnitetty myös poljin, ja sen sivussa oli jonkinlainen tamburiiniviritys. Monikäyttöinen soitin kätevässä koossa siis! Helppo kuljettaa mukana keikalle rumpusettiin verrattuna.

Toinen vekotin, johon illan aikana tykästyin, oli vatibasso. Se oli kyhätty nurinpäin käännetystä muovisesta tynnyristä, harjanvarresta ja pyykkinarusta. Juha Väänänen osoittautui melkoiseksi vatibassotaituriksi. Todella mahtavan kuuloinen simppeli soitin!

torstai 21. marraskuuta 2013

Laulu itsenäisyyspäiväksi

Tein muutama vuosi sitten oman biisin itsenäisyyspäiväksi. Tästä biisi-idea jakoon, jos ei ehdi tälle vuodelle niin sitten ensi vuodelle. Tämä on kyllä niin helppo, että ei harjoittelussa kauaa mene. Sopii mielestäni kaikenikäisille.  Mainittakoon, että kappaleeni ei liity mitenkään samannimiseen järjestötoimintaan :) Sanat menevät näin:

KERTO: Sisu, sisu, sisu, Suomen sisu, sisu, sisu.
               Sisu, sisu, sisu, Suomen sisu, sisu, sisu.

1. Mannerheim ja Kekkonen, Niinistö ja Halonen
   Mannerheim ja Kekkonen, Niinistö ja Halonen
KERTO

2. Kovalainen, Räikkönen, Selänne ja Koivu
   Kovalainen, Räikkönen, Selänne ja Koivu
KERTO

3. Tuhannet järvet, revontulet, metsät
    Tuhannet järvet, revontulet, metsät
KERTO

4. Sibelius, sauna, pukki sekä tontut
    Sibelius, sauna, pukki sekä tontut
KERTO

Melodiakin on olemassa, vaikka kappale onkin enimmäkseen puhelaulutyylistä. Säkeistöjä voi keksiä itse lisää tai muokata olemassa olevia.

Sävelmä näkyy kuvassa. Soinnut ovat Em ja Hm. Oikeaoppisesti tässä pitäisi varmaan olla H7 eikä Hm, ja D-sävel voisi olla Dis, mutta omaan korvaan tämä kuulostaa paremmalta näin.

Sisu-sanat tulevat siis oikein lyhyinä ja terävinä huudahduksina.

Joulujuhlaan ohjelmaa kitaroilla ja koulusoittimilla

Meidän koululla on tänä vuonna joulujuhlan tilalla joulukirkko. Sinne olen suunnitellut kitaranäppäily-tyylisiä sovituksia kappaleisiin Maa on niin kaunis ja Pieni liekki.

Lisäksi, kun ei ole "kunnon" joulujuhlaa, 1.-2. luokat pitävät oman pikkujoulunsa vanhemmille ja kolmosneloset omansa. Minä luonnollisesti säestäjänä osallistun kaikkiin kolmeen juhlaan, eli työtä piisaa. Onneksi pikkujouluiltamissa on muutakin ohjelmaa kuin pelkkää musiikkia. Kolmosnelosten kanssa haluan esittää vanhemmille syksyn aikana harjoiteltuja lauluja, eikä pelkästään jouluohjelmaa. Ykköskakkosten kanssa keskitymme lähinnä jouluohjelmistoon.

Maa on niin kaunis-sovitusta olen treenannut 6. luokan tyttöjen bändikerhon kanssa. Heidän porukastaan löytyy taitavia kitaristeja ja hyvät laulajat. Sovitustani voi vapaasti lainata ja hyödyntää omaan käyttöön. Toimii ja kuulostaa hyvältä!

Sovituksessa on tablatuureissa eri stemmoja, eli soinnut, melodia, bassoäänet (kitaroilla) ja väliäänet (kitaroilla). Välttämättä kaikki stemmat eivät soi koko laulun ajan.

Vaikka tietotekniikasta tykkäänkin, minulla ei ole käytössäni tablatuuri- tai nuotinnusohjelmia. Eli teen kaikki sovitukset vielä vanhanaikaisella tyylillä omaan muistikirjaani. Pahoittelen, jos joku tuntee myötähäpeää puolestani :)



ELI TÄSSÄ SOVITUS MAA ON NIIN KAUNIS-LAULUUN

Tässä ekassa kuvassa näkyy sointukierto, ja helpot kolmen kielen soinnut. Käytössä on vain kitaran kolme ohuinta kieltä. Nämä soinnut ovat todella helpot ja vaihdot ovat hitaita!






Seuraavassa kuvassa näkyy kappaleen melodia, joka näppäillään ohuimmilta kieliltä, eli E- ja H-kieliltä. Tämän voi näppäillä opettaja tai taitava oppilas. Melodiaa ei kannata välttämättä näppäillä laulun kanssa samaan aikaan, vaan omana säkeistönään. Tästä saa myös alkusoiton kappaleelle, kun aloittaa tuolta neljän nollan kohdalta alariviltä.

Lisäksi kuvassa näkyvät bassoäänet, jotka soitetaan kitaran kahdella paksuimmalla kielellä, eli E- ja A-kielillä. Lähinnä tuossa liikutaan 3. välissä eli c- ja g-sävelillä. Tämä on melkoisen helppo stemma.

 

Viimeisessä kuvassa on väliääni, joka on aavistuksen hankalampi. Olen merkinnyt rytmin puolinuoteilla ja neljäsosanuoteilla. Välissä on siis nopeampia sävelkulkuja. Tämä stemma soitetaan kahdella keskimmäisellä kielellä.

 

Sovitus toimii siis instrumentaalisäkeistöissä sekä laulajien taustalla. Lisäksi soitamme tässä congaa, bongoja, kellopeliä ja triangelia.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Ukulele koulussa, päiväkodissa, muskarissa

Taas pieni mainospuhe ukulelen puolesta. Ukulelehan on näppärä, pienikokoinen, helppo ja usein iloisenvärinen soitin, joka kiinnostaa lapsia aivan varmasti. Ukulele sopisi mainiosti kanteleen rinnalle ja nokkahuilun tilalle kouluihin, päiväkoteihin ja muskareihin. Ukulelen valttikortteja ovat edullinen hankintahinta (20 eurolla saa jo suht kelvollisen soittimen), monipuolisuus verrattuna nokkahuiluun tai kanteleeseen (voit säestää lauluasi tai näppäillä melodioita) sekä miellyttävä sointi. Vaikka luokallinen oppilaita rämpyttäisi ukuleleja vapaasti, ääni ei ota korviin! Ainakaan, jos kieltää plektrojen käytön juuri sillä hetkellä.

Ukulelen voi virittää D-duuriin, jolloin se toimii kanteleiden rinnalla. D-duurin (tai C-vireessä C-duurin) soittaminen onnistuu minun arvioini mukaan jopa 4-vuotiaasta ylöspäin, ainakin jos soittimeen merkitsee oikean sormituskohdan vaikkapa tarralla tai teipin palalla. Kyseisessä soinnussa tarvitaan vain yhden sormen painallusta otelaudasta. Sointuvaihtoja voi alkaa harjoitella kouluikäisten kanssa.

Jos puhutaan C-vireisestä soittamisesta, ovat G ja G7 harmittavan vaikeita soittaa pienten lasten kanssa. Jos mahdollista, kannattaa laulut transponoida F-duuriin, jolloin pärjää melko pitkälle F- ja C-duurisoinnuilla. Tämä ei tietenkään joka laulussa ole mahdollista. Voit toki tehdä myös niin, että soitat C-duuria tai D-vireessä D-duuria, ja vaikeiden sointujen kohdalla soitetaankin z-sointu, jossa vasen käsi sammuttaa kaikki kielet, ja oikea käsi strummailee vain rytmiä. Yllättävän monet simppelit laulut toimivat myös niin, että lapset rämpyttävät vain C-duuria, huolimatta siitä, että muitakin sointuja kappaleeseen on merkitty. Kannattaa testata!

Kokeile ainakin Row Row Row your boat (C-duuri), Pienet sammakot (F ja C tai C ja G), Hepokatti (F ja C tai C ja G) ja Valaskala (F ja C).

Huonona puolena ukulelessa on halvimpien soitinten kehno laatu. Tämä näkyy siinä, että soittimet eivät pysy vireessä, tai jos pysyvätkin, niin otelaudan painaminen tuottaa silti vääriä säveliä ja epävireisiä sointuja, vaikka vapaat kielet olisivatkin vireessä. Ongelmaan auttaa, jos vaihdat kielet parempiin (minulle on suositeltu esim. Aquila-merkkisiä kieliä). Jotkut ekspertit kai myös pystyvät tuunaamaan tallaa/satulaa niin, että kielten asento muuttuu paremmaksi. Toisaalta, kun reilu 20 ukulelea on yhtaikaa äänessä, ei siellä pienet laatuvirheet kuulu mihinkään!

Ukulelen soittoa kuulee nykyään taustamusiikkina usein, ainakin telkkarissa olen viime aikoina bongannut ukulelen soundia Vain Elämää-ohjelmasta ja Pikku kakkosesta jo useamman kerran. Toivottavasti ukulele jatkaisi "nousuaan" ja uket saataisiin käyttöön myös lasten parissa.

Rockway.fi-sivuston ukulelekuvauksissa

Sain hiljattain mahtavan työtilaisuuden, kun facebookissa Ukulele koulusoittimena-ryhmän kautta etsiskeltiin ukulelen soittotaitoista opettajaa. Sain paikan todella mielenkiintoisessa projektissa, nimittäin Rockway.fi-sivustolle avautuu vielä tämän kuun aikana ukuleleosio, jonka tekemisessä olin mukana.

Rockway on todella suosittu nettimusiikkikoulu, joka tarjoaa opetusta suosituimmissa bändisoittimissa, laulussa, äänittämisessä, biisinteossa ja pian myös ukulelen soitossa. Opetus tapahtuu siis videoitujen oppituntien muodossa. Opettajia eri soittimissa on yli 80 ja yksittäisiä oppitunteja yli 3000. Osa Rockwayn oppitunneista on ilmaisia, osa maksullisia.

Mielestäni Rockway palvelee myös musiikinopettajia mainiosti. Ilmaisia videoita voi näyttää vapaasti oppilaille, ja oman soittotaidon kehittämiseen löytyy oppitunteja vaikka millä mitalla. Eikä harrastus ole sidottuna tiettyyn paikkaan tai kellonaikaan, vaan videoita voi katsella vaikka iltaisin tai viikonloppuisin. Itse olen katsellut lähinnä kitaravideoita, ja ottanut niistä runsaasti vinkkejä omaan työhön.

En suinkaan vastaa ukuleleopetuksesta Rockwayllä yksin, vaan ukuleleguru Juha Väänänen on tehnyt suuren osan oppitunneista. Minun osuutenani oli opettaa yksittäisiä sointuja, sointukulkuja, muutama yksinkertainen komppi ja joitakin laulunsäestyksiä. Oli mukavaa, että pääsin myös laulamaan kuvauksissa.

Kuvaukset Rockwayn studiolla Espoossa olivat jännittävät. Onneksi Rockwayn henkilökunta osasi luoda rennon ilmapiirin, ja oppitunteja saatiin purkitettua kiitettävää tahtia. Päivän aikana sain tehtyä 38 oppituntia, joista lyhimmät kestävät minuutin verran ja pisimmät 3-4 minuuttia. Omasta mielestäni sain aikaiseksi toimivan kokonaisuuden, kokonaisen ukulelen alkeiskurssin. Olen onnellinen tästä työtilaisuudesta, etenkin kun en ole mikään ukulelemestari, vaan lähinnä kitarapohjalta itseopiskellut ukulelisti.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Pläski ja Cup Song, päiväkotia ja Addams Familya

Kuulin automatkalla radiosta Pläski-kappaleen ja sain jonkinasteisen inspiraation. Syntyiskö siitä kaverilaulu? Pitää olla kaikkien kamu, kamu, frendi, frendi, ystis, ystis... Ystävyys voi joskus ravistaa, ystävyys voi olla vaikeaa... Pitää olla kaikkien kamu, kamu...

Tätä kehitellään!

Youtubesta olen katsellut Cup Song linkkejä, kehittelyyn nekin, mahtavia!

Keskiviikon työpäivään suunnitteilla ainakin kasiluokan valinnaisoppilaiden suunnittelema päiväkotivierailu. Luvassa rytmisoitintehtävä, tanssikoreografia ja sormileikki.

Syksyn kohokohta tulee olemaan vierailu Tampereen työväen teatteriin katsomaan Addams Family-musikaalia oppilaiden kanssa! Mukaan lähtevät ainakin kasit, ehkäpä yläkoulun bändiläiset ja mahdollisesti muutama muukin. Näytöksen jälkeen meillä on luultavasti mahdollisuus tavata yhdessä päärooleista esiintyvä Laura Alajääski, joka on opiskelukaverini ja nykyään näyttelijä. Mahtava reissu tiedossa!

perjantai 4. lokakuuta 2013

Cajon box

Kuva lainattu wikipediasta.

Törmäsin cajon boxiin ensimmäistä kertaa viime keväänä kansalaisopiston bändiryhmässä paikallisella yläkoululla. Soittamaan en ole vielä uskaltautunut, mutta netistä olen jo katsellut soittopätkiä ja opetussessioita. Ollapa pitkäsäärinen nainen, voisi itsekin tehdä näyttävän opetusvideon youtubeen tuon Heidi Joubertin tyyliin. Hmm, ei kannata ainakaan pukeutua mekkoon tai hameeseen cajon-päivinä!

Cajon on siis laatikkorumpu, jonka päällä istutaan. Cajonin sopivuudesta opetuskäyttöön en ole vielä vakuuttunut, ennen kuin konsultoin jotakuta itseäni viisaampaa opettajaa. Cajonien hankintaa olen kuitenkin vakavasti harkitsemassa. Tänään tutkailimme oppilaiden kanssa youtubesta cajonvideoita, ja tässä joitakin linkkejä, jos haluat tutustua cajon boxiin.

Peruslyönnit opetetaan tässä:
http://www.youtube.com/watch?v=n0NVB-Yt3gE&list=RD02fXzYBJRfEIM

Tässä jo vähän taidokkaampaa menoa:
http://www.youtube.com/watch?v=-uLsM9vp3dw

Sudeilla (cajon brushes) soittoa:
http://www.youtube.com/watch?v=0_enAZA3PdQ

Heidi Joubert, tässä näkyy myös jalalla soittamista:
http://www.youtube.com/watch?v=iM2f56xRufg

Näimme myös selkänojallisia cajoneita, sekä lasten cajoneita, jotka olivat tavallisen lasten tuolien näköisiä. Rumpuosa oli irroitettava, jos vaikka vanhemmat halusivat hetkeksi hiljaisuutta.

Hankinnassa mietityttää tämänkin soittimen kohdalla hinta-laatusuhde. Murehdin hieman myös sitä, miten hyvin ehdin ja jaksan itse paneutua cajonin soittamiseen, ja josko onnistumme pääsemään perusbeat-mukavuusalueeltamme jonnekin kauemmas.

Uusia soittimia hankinnassa

Kerhotoiminnan puitteissa minulla on mahdollisuus hankkia koululle uusia soittimia. Ajattelin, että uusien soitinten yksi tärkeimmistä tehtävistä olisi aktivoida isommista oppilaista ne vastahankaiset takapenkin tyypit, jotka ovat jo aikaa sitten pudonneet kärryiltä kitaransoiton suhteen, eivät suostu ottamaan mitään soitinta edes käteensä, tai joilla ei yksinkertaisesti keskittyminen tai muu kykeneväisyys riitä esim. kitarasointujen haltuunottoon.

Mikä kumma voisi olla tällainen ihmeitä tekevä soitin, johon takapenkin jampatkin tarttuisivat? Päätin kysyä sitä heiltä itseltään. Aloitin toisen seiskaryhmän tunnin tällä kysymyksellä. Kerroin hankkivani uusia soittimia, ja että haluaisin soitinten hankintaan mielipiteen nimenomaan niiltä, jotka eivät tykkää soittaa kitaraa tai muita nykyisiä soittimia. Nimesin pari poikaa ihan nimeltä, ja kerroin haluavani kuulla heidän mielipiteensä.

Olin etukäteen harkinnut mm. bassopaloja, isoja puisia laattasoittimia, cajon boxeja, djembejä ja isompaa määrää ukuleleja. Tässä ajatuksiani näistä:

Bassopalat
+ kuulostavat hyviltä
+ innostavat oppilaita
+ eivät vie paljon tilaa
- yläkouluun liian lapsellisia?
- todella kalliita
- pari kolme palaa ei riitä

Isot ksylofonit tai metallofonit
+ kuulostavat hyviltä
+ lähes kaikki tykkäävät soitosta
+ sopivat kaikkeen musisointiin, erinomaisesti myös bändisoittoon
+ helppo tehdä vaikeampia ja helpompia sovituksia eri oppilaille taitojen mukaan
- todella kalliita
-vievät paljon tilaa, jota ei tällä hetkellä oikein ole

Cajon boxit
+ oppilaita kiinnostava uutuussoitin (ainakin meidän kylällä uutuus!)
+ kuulostaa hauskalta
+ hauska soittotapa
+ oppilaille varmasti hyvin motivoiva ja innostava
+ erittäin edullinen
+ helpot ja vaikeammat kompit onnistuvat
+ säilytys pienessä tilassa
- onko soittotekniikka liian hankala lapsille?
- hinta-laatusuhde, saako edullisesti hyvää soitinta?

Djembet
+ sambarytmit ja muut rumpupiirissä olisivat aivan mahtavia toteuttaa
+ oppilaita innostava ja motivoiva soitin
+ sopivat kaikkeen musisointiin ja kaikentasoisille soittajille
+ melko edullisia hankkia
- näitä pitäisi olla paljon, jotta rumpupiirin tyylisiä harjoitteita voisi toteuttaa
- itselleni sambarytmit ja muut voivat olla hankalia opettaa, vaatisi aika lailla lisätyötä itseltäni
- vievät melko paljon tilaa
- ainakaan tämän päiväisen esittelyn perusteella ei ollutkaan järin kiinnostava yläkoululaisten mielestä

Ukulelet
+ erittäin edullisia (Thomannilla halvin ukulele 10 e)
+ mahdollista hankkia koko luokalle, jolloin voidaan harjoitella ja soittaa koko porukalla aivan mitä tahansa
+ helppo yhdistää muitakin soittimia mukaan
+ toimivat myös lisänä bändisoitossa
- hinta-laatusuhde, ovatko 20 euron soittimet tarpeeksi hyviä koulukäyttöön?
- viritys vie aikaa, jos soittimia on parikymmentä
- isoimmissa luokissa 20 soitinta ei riitä kaikille
- mistä säilytystilat, miten kuljetan niitä yläkoulun ja alakoulun välillä?

Näitä ajatuksia olen nyt vatvonut alkusyksyn ajan. Nyt olen kallistumassa siihen, että hankin 20 kpl n. 20 euron hintaisia ukuleleja ja loppurahalla muutaman cajon boxin. Konsultoin vielä tuttua opea tuon cajonin suhteen, mutta muutoin alan olla melko tyytyväinen tähän päätökseen.

Ai niin, ja mitäpä ne oppilaat olivat mieltä? Djembe ei kiinnostanut ketään, cajon box sen sijaan oli todella kiinnostava soitin oppilaiden mielestä! Ja jotenkin kuulosti siltä, että nämä tietyt tyypit, joiden mielipidettä nimenomaan kuunneltiin, vaativat takapenkissä ääneen "tuommoinen mulle", kun olin esitellyt cajonit. Toivottavasti he myös soittimiin sitten tarttuisivat!

Ukulele luokassa

Olen viime aikoina soitellut tosi ahkeraan ukulelea yhtä tulevaa opetustyötä silmällä pitäen. Tänään säestin muutaman yksinkertaisen lastenlaulun ukulelella kakkosten ja kolmosten kanssa. Ainakin nämä eläinlaulut sujuivat hyvin:

Hämä-hämähäkki (C, G, F, Am, Em)
Valaskala (F, C) (On muuten helppo, eka puolikas laulusta F-duuria ja loppuosa C-duuria,)
Pienet sammakot (C, G)
Pingviinitanssi (C, G, F)
Pöllö-Rock (C, F, G)

Huomasin ukulelen oivaksi soittimeksi, koska sen kanssa ei ole sidottu pianon eikä opettajanpöydän taakse, pystyin soittaessani kuljeskelemaan luokassa. Vain parissa laulussa jouduin istumaan paikallani jotta sain luettua sointulappuani. Kävellessä soittaminen ei ole maailman helpointa, mutta onnistui kuitenkin yllättävän hyvin. Soittimen tehot eivät meinanneet riittää esim. Pöllö-Rockissa, vaan oppilaiden laulu välillä jyräsi soiton. Etenkin tokaluokkalaiset olivat kyllä todella innoissaan jo pelkästä ukulelen näkemisestä.

Päivän kuviot

Monipuolinen päivä. Seiskojen kanssa Cranberriesin kitarasooloa ja Oasiksen bassokuvioita. Kakkosten ja kolmosten kanssa eläinlauluja ukulelesäestyksellä ja taputusleikkejä englantilaisen leikkilaulun tahdissa. Nelosten ja vitosten bändikerhossa Hepokattia. Kutosten tyttöbändissä Kate Perrya. Isojen kanssa Coldplayta ja PMMP:tä. Coldplayn Viva la Vida viulu- ja sellosoundein oli kyllä päivän ykkösveto.
Nyt on taas paljon vinkkejä jaettavaksi, kirjoittelen viikonlopun aikana lisää.
 

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Matka rummun luo, keskittymis- ja rytmiharjoitus

Osallistuin vuosi sitten äitiyslomani aikana Ilkka Salovaaran musiikkikurssille. Kurssi oli sanalla sanoen loistava. Se oli itselleni myös hyvin silmiä avaava, koska tajusin omistautuneeni vähän liikaakin bändisoitolle, ja kaikki muu on jäänyt vähemmälle. Toisaalta, en ole tämän tyyppisiin harjoituksiin saanut koulutusta missään, joten en ole varmaankaan osannut kaivata sellaista, mistä en ole tiennyt. Nytpä tiedän, ja kova into on tehdä. Harjoitukset olivat käsittääkseni suoraan Musiikin Aika- kirjasarjasta, jota meidän koulullamme ei ole, enkä ole vielä keksinyt, mistä sen saisin hankittua. Kurssilla ymmärsin, kuinka iso rooli musiikilla voi olla esim. ryhmähengen kohottajana. Tosin yksi tunti viikossa on ehkäpä liian vähän sitä ajatellen. Minua jäi harmittamaan se, että läheskään kaikkea kurssilla opittua en pääse toteuttamaan, koska esim. rumpupiiriä tai koulusoitinorkesteria varten minulla ei ole tarvittavia soittimia käytössäni. No, pikku hiljaa hankitaan. Bändisoittimet ovat nyt kasassa ja seuraavaksi sitten hankitaan muuta.

Viime viikolla kaivoin kurssimonisteet esiin ja testasin oppilaiden kanssa muutamia juttuja. Matka rummun luo on hieno harjoitus, ja toimi hyvin 3.-5. luokkien kanssa. Kutosten kanssa en voi sitä kokeilla, koska heitä on 30 oppilasta eli liian iso porukka siihen. Seiskojen kanssa sen sijaan harjoitus olisi mielenkiintoista testata.

Tehtävä tehdään niin, että oppilaat seisovat piirissä ja piirin keskelle laitetaan lattiarumpu, conga tai vastaava. Laitetaan musiikki soimaan ja lasketaan esim. neljään. Jokainen vuorollaan kävelee keskelle ja lyö rumpuun ykkösiskun. Piirissä seuraava soittaa seuraavan tahdin ykkösen jne. Voidaan käydä eri aksentit läpi ja soittaa vaikka kakkos- tai kolmosiskut. Me teimme niin, että laskimme kahdeksaan ja löimme rumpuun seiskaiskut, oli helppoa ja toimi hyvin. Tosin jotkut oppilaista kiirehtivät liikaa, ja isku osui kutoselle. Harjoituksen voi tehdä eritempoisilla kappaleilla. Musiikin aika-kirjassa suositellaan kappaletta The Earth Is My Mother. Kurssilla teimme harjoituksen Unkarilaisen tanssin nro 5 tahdissa. Siinä tempo vaihtelee koko ajan, joten harjoitus oli varsin hauska. Oppilaiden kanssa käytin Ravelin Boleroa sekä Bizetin Habaneroa, molemmat toimivat kahdeksaan laskiessa hyvin ja seiskaisku oli luonteva soittaa.

Vaikeampi versio harjoituksesta on sellainen, jossa ensimmäinen oppilas soittaa tahdin ykkösiskun, seuraava oppilas seuraavan tahdin kakkosen, sitten seuraavan tahdin kolmosen jne. Kasi-iskun jälkeen palataan takaisin ykköseen, joten ne iskut tulevat ihan perätysten.

Tämän harjoituksen lisäksi annoin oppilaiden liikkua salissa Unkarilaisen tanssin nro 5 tahdissa, tehtävänä liikkua musiikin rytmissä. Tunti oli hauska, keskittymistä ja tottelevaisuutta vaativa ja samojen harjoitusten perään kyseltiin vielä tällä viikolla. Suosittelen kys. kirjaa, kursseja ja harjoituksia!

Eläinlauluja

Tokaluokan ja kolmosten kanssa lauloimme perjantaina eläinlauluja. Minulla oli mukanani valokuvakirja, mistä lie minulle kulkeutunut, mutta hienot isot kuvat villieläimistä eri puolilta maapalloa. Homma hoituisi toki googlen kuvahaun avulla ilman kirjaakin.

Näytin siis dokumenttikameran avulla kirjasta kuvia ja lauloimme eläinlauluja. Eläinkuvistahan olisi riittänyt juttua vaikka kuinka, joten kommenttien ja kysymysten määrää joutui karsimaan rankalla kädellä, jotta lauluille jäi aikaa. Aikaa säästääkseni en ottanut näihin edes pianosäestystä, vaan kiertelin pulpettien seassa laulamassa. Hyvä tapa muuten laulaa välillä eri puolilla luokkaa, pystyy havainnoimaan oppilaiden toimintaa ihan eri tavalla kuin pianon takaa säestykseen keskittyen.

Biisilistalla oli:
-Kuningaskobra
-Pingviinitanssi
-Pienet sammakot (tosin hassua näyttää kuvaa todella myrkyllisestä sammakosta ja sitten laulaa lystikkäistä sammakoista)
-Ötökkälaulu
-Veden pinnan alla
-Valaskala
-Pöllö-rock

Laulamisen lisäksi meillä oli mukana taputuksia Pingviinitanssissa (taputukset B-osassa numeroiden kohdalle ja vik vik vik-tavujen kohdalle) ja Pöllö-rockissa (takapotku tauko- ti-ti-tauko-taa) sekä pieni laululeikki Valaskalassa.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Ukkosmyrsky

Nelosluokkani on hyvä lauluporukka, paljon heleä-äänisiä tyttöjä. Tänään lauloimme 3.-4. luokan Musiikin mestareista Ukkosmyrsky-laulua, ja saimme aika hienon tunnelman aikaiseksi. Annoin ohjeeksi 1. säkeistö rauhallisesti, 2. säkeistö voimistuen, 3. säkeistö täysillä ja 4. säkeistö hymyillen. Pianosäestys sointukulkuineen teki sen, että yksi pojista viittasi kiihkeästi, kun olimme laulaneet kappaleen pari kertaa: "Ope ope, voitko soittaa tuon alkusoiton vielä kerran, kun se kuulostaa ihan oikeasti siltä, niin kuin se ukkosmyrsky olisi juuri tulossa!" Aah, parempaa palautetta ei voi kyllä saada!

5. luokan kanssa kuuntelimme klassista. Ohjelmassa oli kaksi kappaletta, Kimalaisen lento ja Wilhelm Tellin alkusoitto. Tässä linkit, joita katsoimme ja kuuntelimme. Opetin samalla orkesterin soittimia, näkyy hyvin fagotit, käyrätorvet, oboet ja muut. Ja kapellimestarin toiminta oli tosi mielenkiintoista. Tosin veikkaan, että ainoa, joka oppilaille jäi mieleen, oli läskibasso, joka tuli muuten vaan puheeksi...

Flight of the Bumblebee
http://www.youtube.com/watch?v=6QV1RGMLUKE

Sama kappale, Australian Talentista 7-vuotiaan pojan pianokappaleena. Esitys sai aikaan spontaanit aplodit viidesluokkalaisilta, melko vaikuttava siis.
http://www.youtube.com/watch?v=RnVNZ413yfE

Sama kappale sähkökitaralla soitettuna.
http://www.youtube.com/watch?v=muqflDqEEp8

Wikipedian kautta löytyi tietoa kappaleesta, se "kertoo" prinssistä, joka kimalaisen hahmossa lentää taikasaarelta tsaarin hoviin. Samoin Wilhelm Tellin tarina löytyy Wikipediasta, osuu ja uppoaa nuorisoon!

William Tell Overture
http://www.youtube.com/watch?v=YIbYCOiETx0

Kasiluokan tyttöjen kanssa olemme edistyneet pianonsoitossa. Tänään jokainen esiintyi muille, esityskappaleina Pienen pieni veturi, Maijan karitsa ja Elefanttimarssi. Hienosti meni! Bändinä soitimme blogissa saamani vinkin ansiosta Haloo Helsingin Maailman toisella puolen. Kitaristit eivät pysyneet ihan niin hyvin mukana, kuin olisin olettanut, mutta pienten helpotusten myötä saadaan homma varmaan toimimaan. Soitimme tuota akustisena versiona, rumpusetin sijaan käytössä congarumpu, rumpukompin jäljittelin suoraan Haloo Helsingin alkuperäisestä. Hyvin toimi.

Kutosluokan kanssa työn alla on Levoton tuhkimo. Tänään päästiin jo biisi läpi, ja silläkin tunnilla tuli ainakin opettajalle onnistumisen kokemus, kun eräs maahanmuuttajapoika uskaltautui rumpuihin ensimmäistä kertaa!

 Ukulelet kaivettiin tänään ensimmäistä kertaa esiin ja olivat kitaroiden ohessa kutosilla käytössä. Ne eivät edelleenkään pysy oikein vireessä, vaikka olen vaihtanut niihin paremmat kielet. Joka tuntia varten pitää virittää erikseen.

Onko muuten kellään lukijallani kokemusta siitä, että musiikin tunnille osallistuu oppilas, jolla on ääniyliherkkyyttä? Kuulosuojainten kanssa nyt kokeillaan, mutta ajatuksen tasolla homma tuntuu vähän epätoivoiselta. Kyse on vieläpä opetusryhmästä, jossa on 29 oppilasta ja veivaamme lähinnä bändisoittoa.






sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Ajetaan tandemilla


Tällä ohjeella soittelee kutosten tyttöbändi, johon taitaa kuulua peräti 13 kerholaista. Noo, kohta se into alkaa hiipua luultavasti... Olen laittanut tähän "powersoinnut", joista olen tehnyt mahdollisimman helpot versiot. Sointutaulukoissa näkyy kitaran paksuimmat kielet. A-osassa rämpäytetään sointua aina kahdesti peräkkäin, ja rämpäytysten jälkeen tulee laulusäe. Sitten seuraava sointu, jota seuraa taas laulusäe. Toivottavasti ymmärrätte. Kun päästään D5-kohtaan, se lyödään neljästi laulun kanssa yhtaikaa. Koko sointurimpsu toistetaan kahdesti. Melodia menee matalalta, alkaen d:stä.
 

B-osaan tulee nopeat vaihdot, jokaista sointua lyödään kaksi kertaa tähän tahtiin:
  Ajetaan me tandemilla, melutaan ja syljeskellään...
GG                C       C     F F                B      B

Biisivalinta on ehkä tyttöbändille outo, minulla ei vaan ollut kokoonpanosta mitään tietoa biisiä valitessani. Kutosten poikia tuli kerhoon vain 3, ja he sijoittuivat vitosten kerhoon.

torstai 5. syyskuuta 2013

Tällä hetkellä työn alla

Kakkosten ja kolmosten kanssa aion huomenna laulaa englanninkielisiä lauluja. Aloitan nimittäin kotipaikkakunnallani ihan äidin ominaisuudessa ekaluokkalaisten englanninkerhon tyttöni koulussa, joten treenailen samalla ohjelmistoa kerhoa varten. Huomenna laulellaan kunniakkaasti youtuben säestyksellä. Mielestäni parhaat Nursery Rhymes-laulut löytyivät Muffin Songs-tekijältä. Hauskat videot, sopiva ääniala jne. Sanat ei välttämättä tarvisi olla näkyvissä, mutta muutoin hyvät videot. Mun listalla on ainakin Ten Little Indians, Head, shoulders..., Eensy Weensy Spider, Row row row, The Finger Family yms.

Bändeillä on ohjelmistossaan Cranberriesin Zombie, Ajetaan tandemilla ja Levoton tuhkimo. Pienempien bändikerhoissa treenataan Nainen tummissa, Merirosvolaulu ja Hepokatti. Hepokatissa tarvitaan C- ja G-duurit, jotka soitamme 3-4 kielen helpoilla soinnuilla. Kitaroihin olen laittanut pienet tarrat 1. kielen 3. väliin ja 2. kielen 1. väliin merkitsemään C- ja G-duurien otteita. Helppoa!

Perehdytyksenä powersointuihin aion näyttää seiskoille tämän videon: http://www.youtube.com/watch?v=h2ONEQvRjWQ. Olen kuitenkin kehitellyt powersoinnuista myös helpotettuja versioita tähän tyyliin:
 Taulukoissa näkyy siis vain kitaran paksuimmat kielet.




keskiviikko 28. elokuuta 2013

Bändikerhot

Aloitan bändikerhot perjantaina. Kuntamme on mukana jonkinlaisessa kerhohankkeessa, ollut jo vuosia. Saamme paljon rahaa kerhojen järjestämiseen, ja opettajia kannustetaan pitämään kerhoja. Minä ainakin kannan korteni kekoon, sillä bändiryhmiä tulee 4: neloset, vitoset, kutoset ja yläkoulu+lukio. Laitoin rohkeasti kerholomakkeeseen materiaalikustannuksia, merkitsin useamman satasen soitinhankintoihin. Mietin jo ankarasti, mitä ostaisin. Ehkä djemberumpuja tai sitten sellaisia laatikkorumpuja, onko ne nyt Cajon Boxeja nimeltään. Bassopalat kiinnostais myös, mutta ovat niin hirveän hintaisia.

Neloset ovat kaikkein innokkaimpia, heitä tulee iso ryhmä eli yli 10 oppilasta. Vitosia myös, mutta heidän joukossaan saattaa sitoutuminen olla hieman heikompaa, veikkaan porukan kutistuvan nopeasti. Kutosluokastakin puolet on tulossa kerhoon, yli 10 heitäkin. Aikamoisia ryhmiä, huh! Yläkoululaisten porukka jää varmaan alle kymmeneen, enkä tiedä kuinka sitoutuneita he ovat. Heillä kun on pitkät päivät ja useimmilla paljon harrastuksia, ja kerhon ajankohta tulee olemaan perjantai klo 15.30-16.30. Veikkaan vain innokkaimpien sinnittelevän.

Suunnittelin tänään jo kerhotunneille ekat biisit. Nelosten kanssa lähdetään liikkeelle Merirosvolaulusta  (hulabaloo balai...), jota soitetaan E-mollissa ja A-mollissa. Sen jälkeen Nainen tummissa, Em ja D-duuri. Vitosten kanssa sama ohjelma. Kutoset ovat kokeneempia soittajia, heille Ajetaan tandemilla (yhdessä säkeistössä mainittavan kirosanan olemme aiemmin korvanneet esim. laulamalla "jummijammi" puissa soi.) Yläkoululaisten kanssa soitetaan Cranberriesin Zombie ja Dingon Levoton tuhkimo. Zombien ajattelin ottaa myös seiskojen musatunneille. Joskus voisin kyllä ottaa itseäni niskasta kiinni, ja keksiä uusiakin biisejä, nämä on kaikki samoja vanhoja, joita ollaan soitettu ennenkin. Ei kuitenkaan samoille oppilaille kahta kertaa samoja biisejä :)

Tänään vitosten kanssa laulettiin Kiviset ja Soraset (Musiikin mestarit 3-4). Olin kehitellyt siihen laulun ohelle vähän läpsyttelyjä; simppelit kehorytmit, parin kanssa taputuksia ja sen sellaista. Vitoset tykkäsivät, mutta kyllä on vaikeaa olla salissa tekemässä tällaisia juttuja. Puolapuut, näyttämö ja peppuliuku liukkaalla lattialla houkuttelivat oppilaita vähän liikaakin. Ensi kerralla varaan pillin mukaan. Puhuttelin kyllä oppilaita lopuksi, että jos tällaiset mukavat jutut ei onnistu, niin on siirryttävä kalvosulkeisiin... Saa nähdä muuttuuko käytös.

Kutosten kanssa veivattiin kertauksen vuoksi Merirosvolaulua ja Naista tummissa. Meni hyvin, vahvalla rutiinilla sanoisin. 29 oppilasta mahtui yläkoulun musaluokkaan, ja soitto sujui hyvin, kun paria kohti oli käytössä 1 soitin, ja vuoroteltiin. Paljon muuta ei voida, en aio ottaa 29 soitinta yhtaikaa käyttöön.

Tuntiopettajan arkea - yläkoululaisilla oli liikuntapäivä, eikä kukaan ollut muistanut kertoa mulle... Koulupäiväni loppuikin yhdeltä kolmen sijaan. Joskus näinkin päin!

perjantai 23. elokuuta 2013

Sattumuksia viikon varrelta

Muutama irrallinen havainto tältä viikolta:

Keskiviikkona kertasin kitaran osia kutosten ja seiskojen kanssa. Kummastakin porukasta vain 1 oppilas muisti, miten Eskon Auto Datsun Gee-loru loppuu (Hitaasti Etenee). Ja nämä oppilaat sattuivat olemaan ne kaikkein juroimmat, epämusikaalisimmat ja vähiten innokkaimmat oppilaat! Ihmettelin kovasti, että lorunpätkä oli jäänyt juuri heidän mieleensä, käsittämätöntä!!

Viime viikolla seiskoja haastatellessani, kukaan ei sanonut suostuvansa laulamaan musatunnilla, ei missään nimessä. Kyse oli siis bändisoiton yhteydessä mikkiin laulamisesta yksin tai kaksin. Uhkailin kyllä, että jos kuuntelevat pelkästään minun lauluani, niin viimeistään kevätpuolella kummasti alkaa laulaminen maistua... Tänään aloittelimme kitaran soittoa vanhan tutun Nainen Tummissa-laulun kanssa, ja kummasti vaan alkoi etupenkissä istuneita tyttöjä laulattaa, sekä 7A:lla että B:llä sama homma! Myhäilin tyytyväisenä, jes! Toisessa ryhmässä lisäksi pojat tanssivat luokan perällä...

Kakkosten ja kolmosten kanssa lauloimme tänään MM-kisojen kunniaksi urheiluaiheisia lauluja ja tutkailimme samalla Mauri Kunnaksen Suurta urheilukirjaa. Heijastin kirjan sivun valkokankaalle, ja oppilaat saivat näyttää kirjan sivuilta hauskoja yksityiskohtia. Riemuni oli suuri, kun pienenpienenpieni maahanmuuttajapoika uskalsi tulla luokan eteen ja ottaa karttakepin käteensä! Hän oli tunnillani ensimmäistä kertaa...

Tarkoitukseni on ensimmäistä kertaa aloittaa bändikerho myös isommille oppilaille, eli yläkoululaisille ja lukiolaisille. Pidin pienen infotilaisuuden asiasta, ja paikalle saapui kymmenkunta innokasta! Saan siis kerhon pystyyn. Lisäksi tänään seiskojen tunnilla oli eräs poika, joka ei ollut ennen soittanut kitaraa. Tunnin jälkeen hän kysäisi, voisiko siihen bändijuttuun vielä liittyä! Ah, opettajan mieliala nousee ihan uusiin sfääreihin tällaisten sattumusten jälkeen!

Onnistuneen viikon kruunasivat parit kehut oppilaiden vanhemmilta, ja rehtorin kiitollisuus, kun olen taas talossa :) Pitää varoa, ettei ylpisty!


sunnuntai 18. elokuuta 2013

Ensimmäinen viikko

Alkuun päästiin kaikkien ryhmien kanssa, ja innolla odotan jatkoa ja alkavaa viikkoa! Erityisesti pienten tunnit menivät mukavasti, ja oli mukavaa pitkästä aikaa opettaa pieniä oppilaita. Sain jopa halauksen tokaluokan tunnin jälkeen, ja oppilaat kehuivat avoimesti harjoittelemaamme laulua. Vedin kakkosille, kolmosille ja nelosille saman laulun ja leikin, tosin nelosille hieman haastavammat laululeikkiliikkeet. Lauluna oli Skidimandinke (löytyy 5-6 Musikantista). Laululeikki oli itse keksitty, tosi simppeli, mutta kuitenkin hauska. Opettelimme laulun ja laululeikin ensin luokassa, ja tunnin puolessa välissä siirryimme juhlasaliin, jossa kokonaisuutta harjoiteltiin neljän oppilaan ryhmissä leikkien. Salissa olosta selvittiin ilman kohellusta, ja laulu raikasi.

Kutosten kanssa lauloimme Missä muruseni on ja Bensaa suonissa. Aivan mahtava lauluporukka, ja luokan vahvuuskin on lähes 30 oppilasta, joten ääntä löytyy.

Yläkoulun ryhmät olivat myös mukavia. Kasiluokan tyttöjen kanssa lauloimme ja aloitimme pianonsoittoharjoitukset pareittain. Pianonsoittoajatukseni meni kyllä nappiin, tytöt tykkäsivät ja harjoittelu sujui hyvin. Lähdettiin liikkeelle ihan Aaronin sinisen pianoaapisen mukaan.

Perjantaina koulupäivän päätteeksi siirsin soittimia alakoululta yläkoulun musaluokkaan, koska soittimet eivät enää mahdu alakoululle. Nyt minulla onkin TODELLA hyvä soitinkokoelma yläkoululla, eli 2 bassoa, 4 sähkökitaraa, 9 akustista kitaraa, 4 kosketinsoitinta ja 3 ukulelea. Pääsemme käyttämään yläkoulun luokkaa ainakin kutosten kanssa, mutta muutoin yläkoulullakin on ahdasta, emmekä ainakaan tässä jaksossa voi nelosten ja vitosten tunneilla mennä sinne. Toivottavasti muissa jaksoissa saamme luokan käyttöömme, tai pääsemme johonkin aivan muuhun tilaan soittimien kanssa.

tiistai 13. elokuuta 2013

Näillä aloitetaan isojen kanssa

Huoh, kello on 23 ja huomisen tuntisuunnitelmat ovat viimein valmiit... Nämä kantavat pitkälle, koska samoja juttuja saan käytettyä eri luokkien kanssa. Musiikinopetuksen hyvä puoli!

Huomenna aloitan kutosten kanssa, ja alkukuvioiden jälkeen otamme pari laulua ihan laulamalla. Teemana olisi jotain tyttöjen makuun ja jotain poikien makuun, biisit siis Missä muruseni on ja Bensaa suonissa. Molemmat mulle uusia oppilaiden kanssa laulettaviksi.

Nelosten kanssa opettelemme Skidimandinke-laulun, ja siihen pienen ja hyvin yksinkertaisen laululeikin. Tunnin lopuksi menemme juhlasaliin "tanssimaan" saman kappaleen, vaikka se nyt on tosiaan ennemmin yksinkertainen laululeikki kuin tanssi. Tällaiseen toimintaan sain innoitusta osallistumalla äitiylomalla Ilkka Salovaaran musakurssille. Mutta siitä kertoilen myöhemmin lisää. Toivottavasti neloset innostuvat.

Harjoittelin muuten tänään tuota laululeikkiä parkkipaikalla autossa istuessani, ja sain aika pitkän katseen yhdeltä ohikulkijalta... Olin varmaan aika hölmö näky, lauloin ja tein käsiliikkeitä!

Vitosten kanssa muistelemme kahden vuoden takaista tuntia, jolloin he hullaantuivat Mauri Kunnaksen Suuresta urheilukirjasta, ja sen yhteydessä laulamistamme urheilulauluista. Otamme siis saman kuvion uudelleen. Tästä kerroin 2 vuotta sitten ja postaus löytyy haulla, kun etsit 3. luokan tunnisteella olevia tekstejä.

Iltapäivällä on vielä kasiluokan tunnit. Siinä menee varmaan paljon aikaa alkukuvioihin, mutta yritän saada tyttöjä myös laulamaan (biisilistana Rakkauden haudalla, Missä muruseni on, Levoton tuhkimo, Mä annan sut pois ja Pikkuveli). Lisäksi lähdemme opettelemaan pianonsoiton alkeita. Pianonsoiton jo osaaville "apuopettajille" suunnittelin myös jatkossa antavani pieniä transponointitehtäviä siksi aikaa, kun muut harjoittelevat pianonsoittoa. Ainakin itselleni transponointitaidosta oli hyötyä jo teininä, kun säestin kotona omaa lauluani, ja halusin soittaa kappaleita matalammalta. Sitä en osaa arvioida vielä, onko se sitten liian hankalaa oppilaille.

Ai niin, jos tytöt ovat vastaanottavaisella tuulella, ajattelin laulattaa myös Sommaren är kort-kappaletta ruotsiksi... Sopisi niin hyvin tähän loman loppumiseen! Mutta voi olla, ettei se ehkä ilahduta teinin mieltä samanlailla kuin opettajan. Voi olla, etteivät suostu laulamaan yhtään mitään!!

Näillä eväillä huomiseen ekaan työpäivään!

maanantai 12. elokuuta 2013

Lukuvuoden aloitus

Ekat musiikintunnit ovat ohjelmassa keskiviikkona, ja loput sitten perjantaina. Vielä en ole täysin miettinyt, mitä ekoilla tunneilla kenenkin kanssa tehdään. Pienempien (luokat 2-4) kanssa ajattelin aloittaa ystävyysaiheisista lauluista, ja ihan vaan laulaa. Ohjelmistoon otan ainakin Minun ystäväni on kuin villasukka (Musiikin mestarit 3-4), Skidimandinke (Musikantti 5-6?) ja näiden kaveriksi joku kolmas samaa aihepiiriä. Tokaluokan ope ehti jo toivoa Röllin sammakkokuorobiisiä omalle luokalleen, otetaan siis sekin ohjelmistoon.

Isompien kanssa aloitan varmaan suoraan bändisoitinten kertaamisesta. Erityisesti uuden seiskaluokan saa kokemukseni mukaan erittäin hyvin haltuun esittelemällä ensimmäisenä luokan tekniikkaa ja soittimia. Seiskojen kanssa teen myös pienen kyselykierroksen, kyselen lempisoitinta, musiikkimakua ja mitä on jäänyt alakoulun musatunneilta mieleen.

Kasien valinnaisryhmällä on heti alkuun kaksoistunti, joten siihen on mietittävä enemmänkin ohjelmaa. Jos en nyt mitään repäisevää keksi, niin aloitamme ehkäpä heti pianonsoitosta, ja mietimme yhdessä sopivaa kappaletta bändisoittoon.

lauantai 10. elokuuta 2013

Töihinpaluu

Hei taas! Viime lukuvuosi vierähti äitiyslomalla, ja nyt on edessä töihinpaluu, tosin olen virkavapaalla luokanopettajan hommastani ja teen omassa koulussa osa-aikaisen tuntiopen hommaa. Lukkarissa on kaksi työpäivää per viikko, ja päivät pitävät sisällään pelkkiä musiikintunteja plus bändikerhoja. Musiikkia opetan 2.-8. luokille.

Eniten odotan 8. luokan valinnaisryhmää, joka on seitsemän tytön porukka. Heistä suurin osa on entisiä oppilaitani, ja luulenpa, että saadaan hyvä bändi kasaan. Bändihommien lisäksi ajattelin opettaa tytöt soittamaan auttavasti pianoa! Toivottavasti innostuvat asiasta. Musaluokassa on neljä kosketinsoitinta, joten soitto sujuisi hyvin pareittain. Huonona puolena suunnitelmassa on se, että pari tytöistä on jo ennestään loistopianisteja, joten voivat kokea jutun tylsäksi, vaikka apuopeiksi pääsisivätkin. Mutta ajattelin käyttä tähän viikottain ehkä 20 min. aikaa, joten ei kai siinä ajassa heti kyllästy.

Seiskoja on kaksi rinnakkaisluokkaa, toisessa on pelkästään meidän alakoulusta tulleita minulle tuttuja oppilaita, toisella luokalla on mukana kyläkouluista tulleita, eli ryhmä on kirjavampi ja oppilaiden bänditaidot tietysti vaihtelevat. Oman koulun seiskoille olen opettanut musiikkia tokaluokasta asti (viime vuosi eli kutonen jäi väliin), ja ovat oikein lempilapsiani. Saa nähdä kuinka alkava yläkoulu muuttaa asiaa...

Tokaluokan tunteja odotan myös mielenkiinnolla, koska en ole opettanut pikkuoppilaita muutamaan vuoteen. 2.-4. luokkien kanssa lauletaan paljon ja ehkä voisin ottaa vaikka nokkahuilut kuvioihin mukaan.

Kutosluokkaa kohtaan minulla on vähän ristiriitaiset tunteet. Opetin heille musiikkia nelosella, käytettiin paljon aikaa bänditouhuihin, ja luokka oli mahtavan innostunut. Nyt heitä on vaan valtavan paljon, 29 oppilasta.... Nähtäväksi jää, mitä mahdamme koko vuoden touhuta. Heille pidän kuitenkin bändikerhoa, eikä välttämättä yksi ryhmä riitä, luulen innostuksen olevan edelleen aika suurta. Muut opetusryhmät ovat meidän koulussa onneksi mukavan pieniä, noin 20 oppilasta.

Tänä vuonna koulussamme opetetaan musiikkia vain 1 viikkotunti (paitsi kasiluokan valinnaista musaa on 2 vkt), joten ihmeisiin emme tänä vuonna pysty. Toivon kovasti, että ihmeitä tapahtuisi, ja saisin jossain vaiheessa toisen viikkotunnin takaisin edes isommille oppilaille.