Pääsiäiskirkko on ohi, ja esitykset menivät kohtalaisen hyvin. Neloset lauloivat superreippaasti. Itse olin säestämässä ja rehtori viuhtoi edestä volyymiä... Esitys hoidettiin rehtorin ohjauksessa superjämptisti. Yhdestä merkistä oppilaat ylös penkeistä. Sitten kävely riveiksi kirkon eteen. Laulunsanat liimattuina violeteille kartongeille, ja kartonkivihkonen oikeassa kädessä. Rehtorin merkistä vihkonen auki, ja sitten laulamaan. Ja tuota harjoiteltiin melko lailla armeijamaiseen tyyliin useita kertoja. Vihko alhaalla oikeassa kädessä, vihko auki jne. Itseltäni puuttuu tuollainen jämptiys, minulle olisi ollut ihan sama, milloin ne vihot avataan...
Molempien bändikerhojen soittohommissa kävi sama moka. Olimme unohtaneet harjoitella kappaleiden lopetukset tarkoiksi. Huomasin mokan jo eilen harjoituksissa, ja treenasimme lopetuksia useaan kertaan, mutta eipä niitä enää tänään muistettu. No, kukaan yleisössä ei varmaan huomannut mitään kummallista. Kitaristin näppäilykuviot eivät myöskään menneet ihan nappiin, mutta muuten soittelut sujuivat hyvin. Kokonaisuudessaan olin oikein tyytyväinen, ja reksiltäkin tuli vuolaasti kehuja.
Aamulla oli vitosten kanssa kaksoistunti. Treenasimme Love is all around ja See you later alligator. Jälkimmäinen biisi tuntuu toimivan superhyvin joka porukan kanssa. Helpot soinnut (A7, D, E7), ja ne vaihtuvat harvakseltaan. Haastetta kummassakin biisissä oli lähinnä rumpaleilla. Jälkimmäiseen valikoitui kaksi solistia, jotka eivät ole viime aikoina kovinkaan paljon "kehdanneet" laulaa. Olin tosi tyytyväinen, että he suostuivat solisteiksi. Nuotilleen menevä laulu kun on jo puoli voittoa :)
Yksi päivän huippuhetkistä sattui vitosen tunnilla. Ryhmässä on mamu-poika, jonka toinen käsi ei oikein toimi, sillä ei voi soittaa mitään. Häneltä ei ole tästä syystä esim. kitaran, basson tai rumpujen soitto onnistunut lainkaan, ja soittomahdollisuudet ovatkin olleet hyvin yksipuolisia. Hän on varmaan kyllästymiseen asti hakannut erilaisia laattasoittimia, ja varmaan oikeasti pitkästynyt niiden kanssa. Tänään hän päätti kokeilla pianoa, ja soittelikin tyylikkäästi yhdellä kädellä sointuja. Rytmistä ei ollut hajuakaan, tempo oli jokin aivan oma, mutta se ei ainakaan minua haitannut. Konsertissa vaan sitten pianosta volat aika hiljaiselle... Mutta ihana nähdä "yksikätinen" poika soittamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti